torstai 30. toukokuuta 2013

Vuosi 1969: Karhula muutoksessa

Jatkan Karhulan topografialla. Nyt siirryn Rinteestä sen pohjoispuolelle, jonne alettiin vuonna 1969 rakentaa moottoritietä. Aihe putkahti pintaan viime viikolla kymiläisten elokuvien festivaalissa, jonka tauolla pohdimme kaveriporukassa moottoritien valmistumisen ajankohtaa. Siellä näimme Matti Tommolan elokuvan Moottoritie (1976), joka oli kuvattu vuosina 1969-1970.

Etenkin keskustassa sijaitsevan kanjonin vaikutus ympäristöön ja kaupunkikuvaan on ollut merkittävä. (Tosin viranomaiskielellä puhuttiin liikennekuilusta.) Moottoritie määrittää karhulalaisten ajanlaskua: on aika ennen sitä ja sen jälkeen.
 
Karhulan keskustaa Helilää ennen moottoritietä.
Kuva: KotiSatama LKV. Rauno Kähärä.
Moottoritien rakentaminen on alkanut. Kuva Karhula 1976.






















Moottoritien linjaus oli tehty 1950-luvulla ja tie rakennettiin vuosina 1969–1972. Moottoritie halkaisi keskustan länsi–itä-suunnassa. Moottoritien kohdalla kulkenut Karjalantie jakaantui sitä reunustaviksi Eteläiseksi Karjalantieksi ja Karjalantieksi. Moottoritien valmistumista tervehdittiin tuolloin ilolla, ja sen nähtiin edustavan merkittävää parannusta liikenneolosuhteisiin. Samanaikaisesti moottoritien valmistumisen kanssa Karhulassa avattiin seitsemän uutta autoliikettä ja huoltokorjaamoa, kertoo Karhula-kirja.

Karhulan keskustan toiminnot olivat muutenkin murroksessa vuonna 1969. Samaan aikaan kun kanjonia revittiin, karhulalaisnuoriso esitti vaatimuksiaan oman nuorisokahvilan saamiseksi:
Me tarvitsemme nuorisokahvilan! Karhulassa ei ole paikkaa jonne voisimme mennä! Meille on turha puhua korinpunomisesta ja kansantanhuista, tarvitsemme paikan, jossa voimme tavata kavereita ja keskustella! Poliisi ajaa meidät pois kaduilta ja keskiolutoikeuksien vuoksi meitä ei lasketa tavallisiin baareihin! Emme tahdo keskiolutta. Tahdomme paikan, josta meitä ei ajeta pois. Yhteiskunnan on autettava meitä!
Nuoret tempasivat muun muassa "valtaamalla" nuorisotoimiston. Kauppala päättikin Kineman nuorisokahvilatoiminnan aloittamisesta kokeiluluontoisesti Bio Fenixin alakerrassa lokakuun 1969 lopusta lähtien kolmena iltana viikossa, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. ”Kahvilakokeilu on otettu nuorten taholta innostuneesti vastaan. Kahvilassa on ollut eri iltoina nuoria 40–90”, lukee saman vuoden kunnalliskertomuksessa.

Tulevan moottoritiekanjonin pohjoispuolelle avattiin 24.10.1969 osuuskauppa Liiton tavaratalo Sokos-Karhula. Rakennuksen pohjakerroksen ravintola Lasinpuhaltajassa oli runsaat sata asiakaspaikkaa ja A-oikeudet. Toisen kerroksen Sokos-Cafeteriassa oli yli 50 asiakaspaikkaa.

Kotkan Uutiset 24.10.1969.














Samana vuonna perustettiin ravintola Mesikämmen. Pian avattiin myös Kåren Kellari, joka aloitti 5.12.1969 kymmenen vuotta kestäneen yksityisen nuorisodiskon ajan paikkakunnalla. Vuonna 1945 syntynyt mies kertoo: ”Mä muistan ikäänkuin me oltais kävelty sit kanjonii... oltiin kuultu että tänne on disko tulossa että jee jee, hieno homma, vihdoin ja viimein saadaan meillekin disko. Muistan et joku norjalainen ois tulossa ja tällasta.”

Moottoritie yhdistyneenä uusiin, jopa mannermaisiin nuorisopaikkoihin antoi lupauksen avarasta maailmasta kaikkine mahdollisuuksineen. Karhulalaisnuoret alkoivat kurkottaa maailmankylään, joka vuoden 1969 jälkeen oli askelen lähempänä.
Valmis moottoritie. Kuva Karhula-postikortista.






















Lisätietoja:
Nuorisotoimisto ´vallattiin´ Karhulassa. Eteenpäin 26.8.1969.
Osuuskauppa Liiton ilmoitus Kotkan Uutisissa 24.10.1969. 
Nuorisotyö. XIX Karhulan kauppalan kunnalliskertomus vuodelta 1969, 354.

Karhula. Karhulan kauppala 1976.


Nyttemmin on valitettu, että moottoritien rakentaminen kanjoniin heikensi kauppojen elinolosuhteita ja Karhulan keskustan elinvoimaisuutta sekä aiheuttaa meluhaittaa. Vuosien mittaan on julkisuuteen putkahtanut erilaisia suunnitelmia kanjonin kattamisesta ja esimerkiksi liikekeskuksen rakentamisesta moottoritien päälle. Hankkeet ovat toistaiseksi kaatuneet ilmeisesti rahoituksen puutteeseen. Ks. esim.
Kanjonin kattaminen osaksi tiehanketta. Mielipide. Kymen Sanomat 9.9.2008.
Kate koko kanjonille. Mielipide. Kymen Sanomat 4.12.2009.
Kotkan tartuttava kanjonin kattamiseen. Mielipide. Kymen Sanomat 26.10.2012. 
Gorbatshev varasi kanjonin. Ankkuri 5.12.2012.

torstai 23. toukokuuta 2013

Rinteen kulttuurihistoriaa

Rinteen pylväikössä kesällä 1973. Kuvan alareunassa näkyy
säilykepurkki, kenties hernekeittoa? Kuva: Elina Saarinen.
Rinteessä kesällä 1973. Kuva: Elina Saarinen.
Kåren Kellarin nuoret asiakkaat laajensivat
1970-luvun alussa reviirinsä diskon liikerakennuksen takana kumpuilevaan, suojaisaan ja siten helposti haltuun otettavaan Rinteeseen, jossa paikalliset pultsaritkin viihtyivät. Rinteessä nuoret tapasivat ennen vähittäistä siirtymistään sisään diskoon. Kirjoitan Rinteestä tarkemmin tutkimuksessani, mutta otan sen nyt lyhyesti esiin aiheen ajankohtaisuuden vuoksi.

Rinne oli osaksi Kymin seurakunnan, osaksi Ahlströmin tehtaiden mailla. Osa siitä toimi 1970-luvun alussa tehtaan hevosten laitumena.
Kesällä 1972 Rinteessä oli A. Ahlström Oy:n hevoslaidun.
Kuva: Helena Laineen kotiarkisto.

Vaikka nuoret rakensivat omalta osaaltaan paikallista kulttuurihistoriaa Rinteessä, se ei ole tärkeä historiallinen suojelukohde tai ympäristö siinä merkityksessä kuin yleensä tarkoitetaan. Rinteen välittömässä läheisyydessä sijaitsee kuitenkin arvokas, 1850-luvulla rakennettu Karhulan kartanon päärakennus, Hovi, joka uusittiin nykyiseen asuunsa William Ruthin aloitteesta vuosina 1887-92. Puistomaisessa ympäristössä on lukuisia vanhoja asuin- ja talousrakennuksia. Hovi toimii nykyisin kokouskartano-hotellina. 

Rinteen pohjoispuolelle asettuu toinen merkittävä rakennus, 1879 valmistunut Kymin kirkkoherran pappilan puinen päärakennus. Se toimii nykyisin Maakuntatalona. Kymenlaaksossa on runsaasti muitakin kultuurihistoriallisia kohteita, jotka löydät tästä luettelosta.

Nuorille Rinteen kausi alkoi säiden salliessa toukokuussa ja jatkui myöhäiseen syksyyn. Istuma-alustoina toimivat kivet ja sammalmättäät. Viereisestä K-Suurvalinnasta he ostivat keskioluet, limsat ja muut eväät. Osalla oli mukanaan Alkosta ostetut väkevämmät juomat. Kaikki toiminta ei kuitenkaan ollut humalahakuista; Rinteessä vietettiin kirkkaita kesäpäiväkin aurinkoa ottaen. Tärkeintä lienee ollut paikan keskeinen sijainti, rauhallisuus, epävirallisuus sekä se, että Rinne oli utealiailta aikuisten katseilta piilossa.

Rinnettä kutsuttiin myös pylvässaliksi, oltiin ”Lounaan/Lounaksen takana” (Kåren Kellarin naapurin Lounas-Baarin mukaan) tai yksinkertaisesti ”takana”.  Rinteessä ei erotettu tyttöjen tai poikien tilaa, vaan siellä oleiltiin ja istuskeltiin tasavertaisesti omilla paikoilla ja omissa porukoissa samaan tapaan kuin myöhemmin illalla diskossakin. Kaunis kesäilta luonnon helmassa yhdistyneenä pohjien ottamiseen kaveriporukassa on jäänyt aikalaisille mieleen hetkenä, kun kaikki oli hyvin ja varsinainen ilta edessä. Vuonna 1953 syntynyt mies kertoo:

Ja se hyvä iltahan saatto alkaa tosiasias jo Rinteestä et siel istuttii kun aurinko laski ja ne hevoset paino siellä eestais siin laitumella ja juotii sitä pussikaljaa sillee rauhallisesti ja sit siirryttii sinne sisälle.
Näin seudun vanha teollisuusperinne ja kulttuurimaisema liittyivät rockkulttuuriin orientoituneiden nuorten vapaa-ajan viettoon aivan Karhulan keskustassa.

Kårelaisten "kulta-aika" ajoittuu 1970-luvun alkuun, ja silloiset aikalaiset ovat tehneet Rinteestä pyhiinvaelluspaikan Kåren Kellarin muisteloissa. Onnistuukohan myös ensi syyskuussa?

Toiminnot ovat nimittäin nyt muuttumassa. Parhaillaan Rinteeseen rakennetaan päiväkotia, joka valmistuu elokuussa 2013.

Piakkoin sinne aletaan rakentaa myös asuntoja: Kotka - Kymin seurakuntayhtymä myi 15.5.2013  allekirjoitetulla kauppakirjalla uuden päiväkodin viereisen asuntokerrostalotontin YIT Rakennukselle. Pylvässalit ovat tapetilla muuallakin, esimerkiksi Helsingin Vuosaaressa ja Tampereella.






Uusin kuvasarja on otettu huhti-toukokuussa 2013.
Kuvat: Liisa Avelin.



perjantai 17. toukokuuta 2013

Viikon varrelta 

Olen nyt ollut opintovapaalla neljä viikkoa. Viimeisin niistä sisälsi hyviä ja huonoja uutisia. Tässä poimintoja viikon tapahtumista:

Maanantai: 
Aamulla luin Kotkan kirjastossa vuoden 1958 sanomalehtiä ja Karhulan ja Kotkan vuosien 1969 -79 kunnalliskertomuksia. Illalla tallensin skannatun ja valokuvatun aineiston ja sulattelin päivän saldoa. 

Tiistai: Ulkona paistaa aurinko ja on lämmintä, mutta istun sisällä kirjoittamassa tekstiä tutkimusmenetelmästäni. Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö ilmoitti myöntäneensä minulle apurahan matka-, majoitus- ja seminaarikuluihini. Hienoa! Ainakin mä seminaari on ohjelmassa syyskuussa.  

Keskiviikko:  Löysin Kansalliskirjaston sanomalehtiarkistosta tupakoijan kirjoituksen (Päivätär 29.7.1865), josta maistiainen:
Se oli, mielestäni, niin ihana ja rattoisa ajanwietto, istua piippu suussa elikkä sikari hampaissa ja puhaltaa sawusormuksia elikkä wanteita ilmaan. Ja tämän konstin minä opinkin niin täydellisesti, että taisin istua koko tunnin aikaa ja puhaltaa puolen sataa sawuwannetta perätysten ilmaan.  

Ja sitten jobinpostia: ylsin vain varasijalle Erasmus Mundus WEBB -projektissa Tbilisi State Universityyn ensi syyslukukaudeksi "to research, work and teach"Projektiin tuli 785 hakemusta neljääntoista maahan. 125 hyväksystä opiskelijasta 29 on tohtoriopiskelijoita. Tällä hetkellä en jaksa uskoa peruutuksiin, joten varasin kirjastosta tutkijanhuoneen lokakuuksi (ensimmäinen vapaa aika).

Torstai: Peruslukemista ja -kirjoittamista muistitietoaineiston haasteista
Paul Thompsonin The Voice of the Past: Oral History on yksi
muistitietohistorian perusteoksista.
Perjantai: Aamulla kesän ensimmäinen ukonilma ja pitkästä aikaa sateista. Pyöräilin Helilään viettämään Kotka-päivää ja Karhulan Jokipuiston käyttöönottojuhlaa. Kuuntelin Timo Lievosen luennon jokivarren teollisuudesta.Loppupäivä kirjoittamista ennen siirtymistä viikkosiivouksen kautta viikonlopun viettoon.

Kuvassa puhuu Timo Lievonen. Taustalla kuvanveistäjä
Antti Maasalon
Alkulähteellä-veistos, joka paljastettiin juhlassa.
 

tiistai 14. toukokuuta 2013

Päivän sitaatti

Kirjoittaakseen kerran loistavasti on kirjoitettava hyvin pitkään erittäin huonosti.
Näin esikoiskirjailija Sami Rajakylän puolifiktiivinen hahmo Keijo Nieminen runoteoksessa Pätkärunoilija.



perjantai 10. toukokuuta 2013

Beatlemaniaa syyskuussa 1964

Tällä kertaa postaukseni tulee Turusta. Tulin tänne puolenpäivän aikaan ja majoituin viehättävään Villa Hortukseen. Lähdin sitten yliopiston pääkirjaston mikrofilmien lukulaitteen ääreen. Alunperin tarkoitukseni oli selata tiettyjä Helsingin Sanomien  numeroita vuosilta 1965 - 1966, mutta niitä siellä ei ollut. Valitsin sitten sattumankaupalla Hesareita vuoden 1964 syyskuulta. 

Beatlemania oli silloin huipussaan. Helsinkiläisessä Bio-Biossa esitettiin seitsemättä viikkoa elokuvaa A Hard Day's Night (suom. Yeah, yeah, tässä me tulemme). Yhtye oli tärkeä prekåreaanisen ajan karhulalaisnuorillekin. En kuitenkaan paneudu nyt siihen, vaan esittelen lyhyesti kolme arkistolöytöäni.

Ensimmäiseksi silmiini osui ilmiötä päivittelevä yleisönosastokirjoitus, joka julkaistiin lehden Postilaatikko-palstalla 26.9.1964: 

The Beatles:

Te olette ihanne
epäjumala, kaikkien
    palvoma.
Kun te laulatte: "All my lovin´ I will send to
     you..."
polvistuvat tuhannet ja taas
     tuhannet eteenne.
He huutavat, kiljuvat,
     pyörtyvät -
teidän takianne Paul, John,
     George ja Ringo.
He repivät ihanat
     vaatteenne, hiuksenne ja
     ehkä teidätkin - kaikki
     vain rakkauden tähden...
Teitä vihataan, kadehditaan,
     inhotaan.
Mutta teen-ager´s love te
     olette.
He suutelevat maata jolle
     astutte.
Te toitte heille kaikille
     yhteisen taudin:
Liverpool-kuumeen. Sen
     takia he rakastavat
Beatleja, te olette
     valloittaneet heidät.
Amerikka ja puoli
     Eurooppaan on jalkojenne
     juuressa - te pitkälettiset valloittajat.
Teini-ikäiset, oletteko te
     ihan järkeviä?
Kun kaikessa soi  - Beatles.

"P i c e"

Toinen poimintani on 27.9.1964 julkaistu Poninhäntä-pilapiirros, joka ilmestyi lehdessä kerran viikossa.  Siinä lähestytään uuden nuorisokulttuurin omaksuneiden teini-ikäisten opiskelijoiden koulunkäyntiä ja vapaa-ajanviettoa. Tyttö katsoo TV:tä nenä ruudussa ja vastaa piippua polttelevalle isälleen: Minun on pakko katsella Beatlesien esitystä. Meidän on pidettävä koulussa esitelmä ajankohtaisesta aiheesta.


Kolmas esimerkkini tulee mainonnan maailmasta (HS 30.9.1964). Ilmoituksessa ohjataan tarkkojen piirrosten avulla kiinnittämään huomiota Beatles-kenkien tärkeimpiin yksityiskohtiin: korkeisiin korkoihin ja "mantelikärkiin".  

Nimetön osoittaa tutkimusblogissani 20.3.2006, että Karhulassa ja Kotkassa tunnettiin tärkeimmät trendit: Beatles kengät (kaikkihan kai muistavat?)  teräväkärkiset.. niisähän ei ollut nauhoja vaan jonkilainen kumiresori siinä sivuilla..ja tavallista korkeampi kanta eli korko ... ja sitten se olennaisin niihin piti käydä suutarilla laitattamassa kantaan että kärkeen teräsvahvikkeet..se oli UPEETA kun ne sitten kopisivat siihen liikekeskuksen betoni käytävään...

Aurinkoista viikonloppua helteisestä Turusta! Huomenna ohjelmassani on Heli Rantalan väitöstilaisuus klo 12. 
 

tiistai 7. toukokuuta 2013

Ensimmäisyyden houkutus

Olen viime aikoina miettinyt ensimmäisyyden käsitettä diskoon liittyen. Tunnistan sen viekoittelevuuden ja olen itsekin siihen tukeutunut (ensimmäinen suomalainen diskotutkimus), mutta olen tullut tarkemmaksi. Kun luen tai kuulen jonkin diskoon liittyvän asian, ilmiön tai henkilön olleen ensimmäinen lajissaan, kriittinen tutkijaminä astuu esiin. Haluan tietää, mihin lähteeseen väite perustuu. 

Jotta ensimmäisyysväite on uskottava, sen takana täytyy olla sitä tukevaa alkuperäisaineistoa. Jos sitä ei tuoda esiin, herää epäilys, että kyse on tutkijan tai aikalaiskokijan toiveajattelusta, virhepäätelmästä, tiedon puutteesta tai omakohtaisen kokemukseen tai muistikuvaan perustuvasta yleistyksestä. Ikävässä tapauksessa samat virheet toistuvat teoksesta toiseen ja muuttuvat totuudeksi, jota kukaan ei enää kyseenalaista.

Ongelma voi osaksi syntyä siitä, että nuorten vapaa-ajanviettomuodot ovat usein olleet varsin paikallisia tai lyhytkestoisia, eikä niitä ole välttämättä dokumentoitu minnekään. Lisäksi samankaltaiset ilmiöt saattavat kehittyä useassa paikassa samanaikaisesti, kun aika on kypsä. Diskoiksi nimettyjä ravintoloita on historian saatossa maailmanlaajuisesti ja paikallisesti myös ollut monenlaisia, joten siksi aina on määriteltävä, mitä esimerkiksi diskolla kulloinkin tarkoitetaan.

Yksi esimerkki. Yhdysvaltalaisen historioitsija Albert Goldmanin teos Disco  vuodelta 1978 on suhteellisen kattava ja todennäköisesti ensimmäinen diskokulttuurin kokonaisesitys, mistä syystä hänen näkemyksensä on luonut vahvan suunnan diskotutkimukselle. Goldmania lainaten lähes jokaisessa myöhemmässä teoksessa todetaan, että Pariisin latinalaiskorttelissa Rue de la Huchetten varrella sijaitsi toisen maailmansodan aikaan pieni La Discothèque -kellariravintola, jonne pääsi kuuntelemaan jazzia äänilevyiltä ja tanssimaan piilossa saksalaismiehittäjiltä.

Yhdysvaltalainen musiikkitoimittaja Peter Shapiro kyseenalaistaa tulkinnan ja itse asiassa koko kyseisen ravintolan olemassaolon vuonna 2005 julkaistussa Turn the Beat Around -tutkimuksessaan. Tutkittuaan ranskalaisia jazz-arkistoja Shapiro ei löytänyt lainkaan merkkejä nimeltä mainitun ravintolan toiminnasta Pariisissa kyseisenä aikana. Goldmanin ongelma on, että hän ei osoita mihin lähteeseen tietonsa perustaa.

Syntyi myytti ensimmäisestä diskosta, jota ei ehkä koskaan ollut olemassakaan.