keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Naisenkuvia

Naisenkuvia on Jörn Donnerin itseironinen komedia Pertti-nimisestä ohjaajasta (Donner), joka haluaa uudistaa suomalaisen rakkauselokuvan. Suomen ensi-ilta oli 6.2.1970 helsinkiläisissä Rexissä, Tuulensuussa ja Axassa.


Naisenkuvia, naamiaiskarnevaalia, Juha Watt Vainiota,
Erkki Junkkarista ja Blow-Up. "Seutukunnan ainoa mannermainen
diskoteekki" oli syntynyt keskelle humpan tahdittamaa viihdetarjonnan
kirjoa. Ilmoitus Etelä-Suomessa 13.3.1970.
Elokuvalta kesti tuohon aikaan yli kuukauden saapua pikkukaupunkiin. 13.3.1970 Kotkan ensi-iltansa saanut elokuva liittyy karhulalaiseen diskokulttuuriin ainakin kahdella tavalla. 

Samana iltana Kåren Kellari aloitti keskioluen anniskelun, sillä  Ritva Larsen oli saanut keskioluen anniskeluoikeudet 23.1.1970. Diskoon tuli 18 vuoden alaikäraja keskiviikko-, perjantai- ja sunnuntai-illoiksi.  Lauantaisen limsadiskon ovet olivat avoinna myös alaikäisille.


Toinen kiinnekohta liittyy Kåren Kellarin nuorten asiakkaiden toimintaan.

Jusu M:n kotiarkistossa on Alko Oy:n taskukokoinen vuoden 1969 tuoteluettelo, jonka väliin on taiteltu jostakin saatu Naisenkuvia-elokuvan juliste. Se toimi yhden pöytäseurueen kirjoitusalustana eli valjastettiin ajatustenvaihdon ja tunnelmakuvien reaaliaikaisen jakamisen välineeksi.  
Osa "julisteryhmän" nuorista ei ollut täyttänyt kuuttatoista vuotta,
mikä oli diskon alaikäraja lauantai-iltaisin. 16 vuotta oli myös
Naisenkuvia-elokuvalle asetettu alaikäraja. Alastonta naista esittävän
julisteen valitseminen kirjoitusalustaksi oli nuorilta rohkea ja
aikuisuuteen kurkottava teko. Tiedossani ei ole, saivatko he tästä
palautetta diskossa ja jos, millaista se oli ja keneltä sitä tuli.
Jukka Martikaisen kotiarkisto.
  
Nämä 15 - 17-vuotiaat nuoret kehittivät kirjallisen tavan kommunikoida diskossa. Keskustelu oli siellä kovaa soineen musiikin ja muun metelin vuoksi hankalaa, jopa mahdotonta. Yhdessä kirjoittaminen toi kommunikointiin vaihtelua ryhmässä, johon kuului puolisenkymmentä nuorta. Julisteeseen on kirjoitettu muuallakin kuin diskossa. Ainakin yksi merkintä tehty Kymin Tavastilassa jonkun nuoren kotona.

Suurin osa teksteistä on lyhyitä välähdyksiä illan kulusta, sisäpiirin juttuja, runonpätkiä, laulujen sanoja,  romanttisia värssyjä muistokirjojen tyyliin, viinin ylistystä taikka koulussa opittujen vieraitten kielten harjoittelua:


kukasta kukkaan käy mehiläisen tie...

I only wish
I were a person
who only loves
one who loves
everything under
the sun
and there were
peace everywhere

Life is hard!

WEIN (WEIß) U, GESANG
WAS ANDERS KANN DER
MANN SICH WÜNSCHEN!

You are a paradox!

Viinissä on vitamiineja

Onko sen
havaitsemiseen
mennyt
näin
kauan?

Beaujolais

Yhteiskuntakritiikkiäkään ei unohdettu:
JOS JOKAINEN AJATTELISI
VAIN VIHREITÄ AJATUKSIA
IHMISKUNTA OLISI PELASTETTU
SODALTA, LIIKAKANSOITUKSELTA
- KAIKELTA.
Olisin tuskin törmännyt tällaiseen aineistoon ilman tutkimusblogiani. Kuinkakohan paljon vastaavia on edelleen hautautuneena pöytälaatikoihin?

Naisenkuvia joutui aikanaan sensuurin kynsiin. Valtion elokuvatarkastamo määräsi sille harvinaisen 30% veron, mitä pidettiin yleisesti rangaistusveroluokkana. Elokuvasta määrättiin myös poistettavaksi useita kohtauksia.  

Siinä missä elokuvaarvosteltiin liian seksistisenä, Kåren Kellaria pidettiin huumeluolana ja paheiden pesänä

Kumpikin ravisteli yhtenäiskulttuurin rippeitä. 

Kirjallisuutta: Sarah Thornton 1996: Club Cultures. Music, Media and Subcultural Capital. Katso lisää elokuvasta Yle Areenasta.

5 kommenttia:

  1. Joo, Alko sininen juomaopas löytyi varastoistani, mutta joko mun muisti on pettämässä tai muuten vaan viiraa: Näin äsken tuon Naisenkuvia-leffan mainoksen teksteineen ensi kertaa. Mistähän se on tullut? Tuota kuvan naisfiguurin muotoa ei ihan helposti unohtaisi. Outoa...

    VastaaPoista
  2. Eikun joo, olihan se tietysti sieltä, kun nimikin näkyy. Alkaa tosiaan tuo vähän nukkuneen muisti pätkiä. Puolustukseksi kelvannee, että kolmevuotiaamme oli yöllä kipeänä ja valvotti vanhempiaan. Ja herätys oli normaaliaikaan jo ennen aamuviittä.

    Tässä lämpimikseni pilkkua viilailen. Tuo 'Wein, Weib (b, ei ß, siis vaimo, ei valkkari) und Gesang' viittaa tietysti Martti Lutherin sanomaksi tai kirjoittamaksi mainittuun sanontaan, joka kääntyy suomeksi hiukan muunnettuna että 'viini, laulu ja naiset', hiukan eri järjestyksessä siis. Saksassa nainen on komeasti kakkossijalla. Teksti taitaa alkujaan kuitenkin olla kotoisin jostain muualta. Wikipedia tietää alkuperäiskielellä:

    "Martin Luther wird der Vers „Wer nicht liebt Wein, Weib, Gesang, der bleibt ein Narr sein Leben lang“ zugeschrieben, allerdings ist er nicht in seinen überlieferten Schriften enthalten. Er wird erst 1775 zum ersten Mal nachweislich erwähnt und in der Folgezeit dann häufig Luther zugeschrieben. Einige Autoren vermuten jedoch, dass er nicht auf Luther zurückgeht, sondern stattdessen Johann Heinrich Voss (1751–1826) zuzuschreiben ist.

    Das Motto findet sich wieder in den Zeilen der zweiten Strophe des Deutschlandliedes (1841):

    Deutsche Frauen, deutsche Treue, deutscher Wein und deutscher Sang
    Sollen in der Welt behalten ihren alten schönen Klang,
    Uns zu edler Tat begeistern unser ganzes Leben lang."

    :)

    VastaaPoista
  3. Muisti tosiaan pätkii, edellisestä unohtui nimi...

    VastaaPoista
  4. Viini, laulu & naiset :-)

    En muista sitä, minkä kokoinen juliste oli. Kovin suuri ei kuitenkaan, koska sain otettua siitä tuon digikuvan suht vaivattomasti. Jos joskus juliste osuu vielä silmiisi, katsopa ovatko nuo taitokset samankokoisia kuin Alkon luettelo. Äläkä sure, muisti pätkii, niin se vaan on täälläkin päässä.

    VastaaPoista
  5. Tyrkkäsin sen sinisen muovikantisen Alkon juomalistan johonkin, kun sain sen sinulta takaisin. Se katalogi oli muuten Alkon puodeissa myytävänä. Silloin vielä ilmeisesti alaikäisenä en voinut ostaa viiniä tai olutta, mutta opas kyllä myytiin. :)

    Jotenkin tuo Donnerin leffa meni ilmestyttyään kokonaan ohi. Se oli kuulemma kovin suosittu niihin aikoihin, mutta eipä jaksanut innostaa. Oliskohan tullut joskus myöhemmin tullut telkkarista nähtyä?
    Kävikö joku silloin aikoinaan sen oikein leffateatterissa katsomassa?

    On toinen saman vuoden elokuva, joka todella täräytti.
    Sen maailman ensi-ilta oli 26. maaliskuuta 1970 ja Suomeen se ehti 17. heinäkuuta 1970.
    Kuten on jo aiemminkin on tullut todettua, kävimme sen Soinin Lapparin kanssa ensi kierroksella Karhulan Kyminsuu-teatterissa katsomassa. Kyminsuussa oli iso kangas ja hyvä äänentoisto.
    Woodstock iski kuin leka. Kolmituntisen leffan jälkeen mentiin suoraan Kåren kellariin. Hienoa oli, että elokuvan tunnelma jatkui diskossa soitetun musiikin siivittämänä.
    Ja seuraavana kesänä oltiin jo itsekin Ruisrockissa 'leikkimässä' Woodstockia.

    Wikipedia tietää lyhyesti:

    "Woodstock – 3 päivää rauhaa, rakkautta, musiikkia on Woodstock-rockfestivaalista kertova dokumenttielokuva, jonka ohjasi Michael Wadleigh ja tuotti Bob Maurice. Martin Scorsese toimi apulaisohjaajana ja leikkasi elokuvan.

    Vuonna 1970 ensi-iltansa saanut elokuva sai parhaan dokumentin Oscar-palkinnon. Vuonna 1994 elokuvasta julkaistu pidempi versio Woodstock: The Director's Cut sisältää musiikkitaltiointeja, jotka olivat jääneet pois dokumentin alkuperäisestä versiosta.

    Festivaalin 40-vuotisjuhlan kunniaksi Warner Bros. julkaisi laajennetun version elokuvasta DVD:llä ja Blu-raylla, joissa on kaksi tuntia ylimääräistä materiaalia. Uutuutena mukana ovat ennennäkemättömät taltioinnit Johnny Winterin, CCR:n ja Mountainin esityksistä."

    VastaaPoista