torstai 6. kesäkuuta 2013

Pop-huippujen tähti-ilta Väkinäisellä

Kesäisten tanssilavojen vuotuinen sesonki on jälleen käynnistynyt. Kotkan suurin tanssilava on Tampsa, jota ylläpitää Karhulan VPK. Palokunta on vastannut lavan toiminnasta alusta lähtien, jo vuodesta 1931. Vielä 1960-luvulla Karhulassa tanssittiin myös Rookinvuoren ja Väkinäisten lavoilla. Ne olivat urheiluseurojen ylläpitämiä: Kymin Alku pyöritti Rookinvuoren tanssilavaa ja Kyminlinnan Väkinäiset "Väksyä". Keskityn tässä kirjoituksessani kahteen viimeksimainittuun.
 
Suomalaisten tanssihalut olivat suurimmillan sotien aikaisen tanssikiellon päätyttyä. Kun vuonna 1945 lavoja oli maassamme 294, vuonna 1955 niitä oli jo 597. Määrä yli kaksinkertaistui kymmenessä vuodessa. Tanssilavoja nousi rannoille, kallioille ja kukkuloille. Tärkeää oli hyvä ympäristö ja kaunis näköala, vaikka tärkein syy tansseihin tulemiselle olikin kontaktin hakeminen toiseen ihmiseen, ei järven tuijottelu, kuten "viihdekeisari" Jorma Elevaara on todennut.

Rookinvuoren tanssilava sijaitsi hyvien kulkuyhteyksien päässä Kymin Tavastilassa Rookinvuoren kalliolla. Kymin Alku vuokrasi Otto Mättölältä tasaisen, puuttoman aukeaman, jonka reunasta löytyi hyvä paikka lavalle. Tuolloin elettiin vuotta 1946. Ensimmäisen tanssit tanssittiin paljaan taivaan alla kahden vuoden päästä. Vuonna 1949 lava sai pärekaton, sähköt ja vaatimattoman ravintolarakennuksen. Vuonna 1955 rakennutettiin peltikatto. Kymin Alku panosti tanssilavatoimintaan, sillä se tuotti hyvin aina vuoteen 1965 saakka. Torstai-iltaisin järjestettyihin levytansseihin myytiin parhaimmillaan toistatuhatta pääsylippua. 

Väksyn paikaksi valikoitui Kyminlinnan vallien ja Kymijoen välinen alue, joka sijaitsi Karhulan keskustasta noin kolmen kilometrin päässä. Suosituimpina tanssi-iltoina sinne lähti maksuton bussikuljetus Karhulan Kolmikulmasta. Väksyn toimintaan liittynyt arkistoaineisto valitettavasti menetettiin seuratalo Tapion tulipalossa, mutta muistitietoaineistoa on sitäkin enemmän. 1960-luvulla nuoruuttaan eläneet aikalaiset pitävät Väksyä tuon ajan pop-kulttuurin ykköspaikkana, jossa he opettelivat rockin, jiven ja twistin ensiaskeleita. Otsikkoni liittyy siellä perjantaina 27.8.1965 järjestettyyn "POPPIS-tanssihetkeen", jossa esiintyi The Beatmakers.

Väksyn tanssilavan sijainti joen rannassa houkutteli pyrkimään sisään rannan kautta pummilla. Nuoret käyttivät milloin mitäkin konstia ilmaiseen sisäänpääsyyn. Hätä ei lukenut lakia: pojat menivät paikalle hyvissä ajoin ja yrittivät esittää roudareita bändin saapuessa. Sisään pyrittiin aitojen yli ja ali sekä joen puolelta joskus onnistuen, joskus ei.  Nuorten yritykset eivät jääneet järjestysmiehiltä huomaamatta, ja yhdessä lehti-ilmoituksessa luvattiinkin: ”Pinnarit uitetaan!” Järjestysmiehet tulivat nuorille tutuiksi, ja joskus he jopa heltyivät palkitsemaan kovan yrittämisen ilmaisella sisäänpääsyllä.

Lavatanssit olivat aluksi paikallisia tapahtumia, kun esiintyjät olivat oman kylän pelimanneja ja orkestereita. Vähitellen muusikot ammattimaistuivat, jolloin lavoilla alkoi syntyä iskelmätähtiä. Tapani Kansa aloitteli laulajan uraansa kotinsa naapurissa sijainneessa Rookissa. 1960-luvun puoliväliin tultaessa lavoilla alettiin huomioida suurilukuisen nuorison tarpeita ottamalla ohjelmistoon popkonsertit. Vuosina 1964 - 65 Väksyllä esiintyi näyttävä kattaus aikansa huippunimiä. Samat muusikot esiintyivät myös Rookissa ja muilla seudun lavoilla, esimerkiksi Kotkan Metsolassa sijainneella Jylppylän tanssilavalla, jonka omistivat urheiluseura Kotkan Kiri ja SKP:n Metsolan ja Kotkan sataman osastot.

Väkinäisten tanssilavan ilmoituksia Eteenpäin-lehdessä kesällä 1964. Seuraavana vuonna lavalla esiintyivät muiden muassa Five Comets 27.7., The Renegades 1. - 2.7., The Lions 6.7., Tony & The Youngsters 1.8., Jerry Williams 3.8. ja "Suomen Bob Dylan" - Irwin Goodman 10.8. Yksi Rookinvuoren lavan huippuhetkistä koettiin tiistaina 27.7.1965, kun siellä esiintyi "koko maailman pikku lemmikki", jamaikalainen Millicent "Millie" Small. 
Etelä-Suomi 28.7.1965
Rookissa järjestettiin tansseja kesällä 1968 enää vain 18 kertaa, mikä oli pienin määrä perustamisvuoden jälkeen. Merkit suosion laskusta olivat nähtävissä. Kun keskiolut vapautui vuonna 1969, asiakkaat alkoivat siirtyä kapakoihin, tanssiravintoloihin ja diskoihin. Kesä 1977 jäi Rookin viimeiseksi laihoin tuloksin. Kauden päätteeksi vielä varkaat veivät äänentoistolaitteet ja parhaat äänilevyt.

Tanssilavakulttuurin muutoksen taustalla nähdään uuden alkoholilainsääännön lisäksi muun muassa maaseudun autioituminen ja valtakunnan autoistuminen. Lavat suurenivat ja vain sellaiset menestyivät, joiden ympäristössä oli riittävästi asutusta kohtuullisella autoiluetäisyydellä.

Hiljentyneistä tanssilavoista tehtiin lautavarastoja tai huonekaluhalleja, tai niitä purettiin ja myytiin polttopuiksi. Huonoon kuntoon päässyt, ränsistynyt Väksyn lava purettiin 1970-luvulla kaupungin julkisivulautakunnan määräyksestä. Monen puurakenteisen lavan kohtaloksi koitui tulipalo. Näin kävi Rookinvuoren lavalle, joka paloi vuoden 1993 tulipalossa. Myös Jylpyn lava paloi maan tasalle maaliskuussa 1970.

Etelä-Suomi  10.3.1970. Eteenpäissä  saman uutisen otsikkona oli  "Tuli tanssi Jylpyn lavalla - tuho oli lähes täydellinen".

Vuonna 1975 tanssilavoja oli Suomessa jäljellä 397, ja vuonna 1985 enää 339. Vuonna 1995 nähtiin ensimmäiset hienoiset merkit tanssibuumin noususta, kun lavojen määrä nousi 346:een. Tätä kirjoitettaessa lavojen määrä on Suomessa noin sata. Jäljelle jääneet tanssilavat ovat suuria ja elinvoimaisia, perinteisen paritanssin harrastus nousussa ja sen puolestapuhujat estradeilla.

Lähteitä: Haavio-Mannila, Elina & Snicker, Raija: Päivätanssit. WSOY, Juva 1980. Hakulinen, Kerkko & Yli-Jokipii, Pentti: Tanssilavakirja. Tanssista, lavoista ja lavojen tansseista. AtlasArt, Helsinki 2007. Hämäläinen, Jyrki: Hopeinen kuu: kirja ihmisten haaveista ja unelmista, jotka toteutuivat – tai sitten eivät. Otava, Helsinki 1996. Jalkanen, Pekka & Kurkela Vesa: Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki. WSOY, Helsinki 2003. Nurmela, Johanna: Kesäiset lavatanssit Jurvassa. 1950-luvun Suomi ja suuri tanssi-innostus. Saanko luvan? Iskelmä-Suomen ilmiöitä 1900-luvulla. Toim. Leena Rossi. k&h, Turku 2005. Virolainen, Veikko: Rookinvuoren tanssilava 1948 - 1993. Kymin Saksala. Nikkareiden, timpermannien ja viljelijöiden kylä. Toim. Urpo Paavola. Helsinki 2001. Puhelinkeskustelu Liisa Avelin - Jaakko Leisti 5.6.2013. Tutkimukseni haastattelu- ja blogiaineisto. Eteenpäin-  ja  Etelä-Suomi -sanomalehtiä.

8 kommenttia:

  1. Vanhempani veivät minut jostain omituisesta syystä katsomaan Millie Smallin keikkaa Rookinvuorella. Muistan vain pienen tumman tytön laulamassa jotakin. Ehkä 'My Boy Lollipop' -hitti oli jo radiosta tuttu? Tai ehkä ei. Siihen aikaan ei radiossa paljon poppia soitettu 'Lauantain toivottuja' lukuunottamatta.

    Sen keikan jälkilaskua maksan kuitenkin yhä viikottaisina levyhankintoina. Viimeisin hankinta on eilen Amerikanmaalta tilattu Zappan 'Wahoo' -livetupla.

    Mukavaa.

    VastaaPoista
  2. Eikun siis Zappan 'Wazoo' -live. Ja tupla.

    "From Wikipedia, the free encyclopedia

    Wazoo is a live album by Frank Zappa, posthumously released on October 30, 2007.
    It is a 2-CD set consisting of the complete concert given by "The Mothers of Invention/Hot Rats/Grand Wazoo" 20-piece big band on September 24, 1972 at the Music Hall, Boston, Massachusetts, United States."

    VastaaPoista
  3. Onko Tampsan lava myöhemmältä ajalta?

    Siellähän ehti 70-luvulla vierailla niinkin kova stara kuin Elvis Costello.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaako kukaan Costellon käynnin päivämäärää? Itse muistelisin 14.7.1978 eli pari päivää ennen Helsingin keikkaa. Ja Albert Järvinenhän tuli mukaan encoreen "Heart of the city". Keikka puuttuu Costellon keikkalistoilta, joten yritän saada Kotkan näkymään sinne oikeina päivämäärineen.

      Poista
  4. Tampsalla on tanssittu vuodesta 1931 alkaen. Kymin VPK alkoi toimia vuonna 1928, vähän myöhemmin perustettiin soittokunta ja vuokrattiin Lauri Piispaselta Tampsankankaalta alue huvi- ja tanssipaikaksi. - Tästä riittäisi juttua yhden postauksen verran, joten teenpä jossakin vaiheessa Tampsa-paketin.

    VastaaPoista
  5. Jostain syystä noilla Kotkan seudun lavoilla ei yllämainittua vanhempien sposoroimaa Millie Small -keikkaa lukuunottamatta tullut ikinä käytyä. Olin liian nuori Väksyn Renegadesiin ja vähän myöhemmin rokkikärpäsen puraisemana tanssilavojen perusohjelmisto ei houkuttanut pätkääkään.

    Jos johonkin piti lähteä, meidän kesälava oli Haminan Tervaniemi. Se johtui mestan nuorekkaammasta ohjelmapolitiikasta. Ei välttämättä tanssimusaa, mutta hyvä meininki. Tasavallan Presidentti, Apollo ja ketä kaikkia siellä ehtikään vierailla. Wigwam?

    Husulan lava oli ankea. Se muistutti korkeine piikkilanka-aitoineen keskitysleiriä ja käyntikerrat jäivät yhteen ja ainoaan.

    VastaaPoista
  6. Googlailin lämpimikseni 'Tervaniemen lava' -haulla.

    Wigwam näkyy vierailleen siellä ainakin kerran. 31.05.1970 (vai olisiko se sittenkin ollut heinäkuussa?)keikasta on tallella jopa biisilista. Aika paljon covereita, Procol Harumia ja The Bandia:

    31.05. Hamina (Tervaniemen lava)
    A Whiter Shade Of Pale - Quite Rightly So - A Salty Dog - Up On Cripple Creek-"jam" - The Weight - The Night They Drove Old Dixie Down - Chest Fever - On The Green Light - Pidän sinusta - Maa on niin kaunis
    (Pohjola already in the lineup)

    Wigwamin netistä löytyvässä keikkalistasa on näköjään virhe. On melko epätodennäköistä, että Wigut olisivat soittaneet Tervaniemessä 31.5.-70, koska päivä oli sunnuntai.

    Samalla sivustolla on toinen keikkapäivä 1970 heinäkuussa, (xx.7.1970). Biisilista on täysin identtinen, joten pistäisi olettamaan, että yksi ja sama esiintyminen ja nimenomaan heinäkuussa. 31.7.-70 oli perjantai. Sekin epäilyttää, mutta voi toki pitää paikkansa.

    Muistelen, että ainakin joku Tervaniemen olisi ollut lauantaina. Meillä oli kolmeen jannuun Timankankaalta Merikanteleen kaupasta haettu kori keskikaljaa, joka oli ollut puoli päivää jemmassa risujen alla Tavastilan urheilukentän lähistöllä metsässä. Sitä kusenlämmintä yritettiin sitten nieleskellä, kahdeksan pulloa / lurjus. Putosi huonosti. Kävellen motellille ja sitten Saima Niemen bussilla Poitsilaan. Ja lystiä oli.

    VastaaPoista
  7. Pieni huomio, Millien keikasta Rookinvuoren lavalla ei jostain syystä ole mainintaa Live In Finland kirjassa, syy lienee aineiston valtaisassa koossa ja on oman kokokemukseni pohjalta tiedän miten vaikea on "suurennuslasin" kanssa tutkia todella pieniä yksityiskohtia ja tuoda niistä saatu tieto esille.
    Niinpä on taas ilo todeta Lissun tehneen todella arvokasta työtä ja minä taas koitan saada lisää aineistoa omasta arkistosta kopioitua (myös sellasta jota ei ole ehkä viel ollut missään ja jatkan myös tän Livekirjan tutkimista.
    T:pekka

    VastaaPoista