Blogi tutkimuspäiväkirjana

Bloggaaminen on joskus mielenkiintoista ja hauskaa. Tällaisen, osaksi tutkimuspäiväkirjana toimivan blogin kanssa tasapainoilu on kuitenkin välillä vain kiusallista.

Viimeksi koin häpeän tunteita eilen, kun keksin alkaa lisätä teksteihini tunnisteita selkeyttääkseni sivun rakennetta ja helpottaakseni lukijoiden työtä. (Tunnisteet näkyvät nyt tuossa vasemmassa reunassa.) Kävi niin, että editoituani parikymmentä tekstiäni ne ilmestyivätkin pötkössä Agricolan historiablogien listalle, jossa blogini on mukana automaattisessa seurannassa. Nyt syntyi vaikutelma itseään ja tekstejään tyrkyttävästä harjoittelijasta, joka julkaisee vanhoja tekstejään sunnuntai-illan ratoksi uusien tekstien ja tekemisen puutteessa.

Pahoittelen, hyvät Agricola-blogien seuraajat. Toivottavasti ette tästä kiusaantuneet. Parasta olisi, jos kukaan ei edes huomannut.

Epämukavuusalueella oleminen ON epämukavaa. Sosiologi Erving Goffman kirjoittaakin, että ihminen usein pyrkii korjaamaan erehdyksiään ja virheitään viimeiseen saakka ennen tulosten julkaisemista. Näin saamme luoduksi erehtymättömyyden vaikutelman ja pidetyksi sitä yllä. Jos esitämme muille jonkin tuotteemme, mieluiten näytämme vasta lopputuloksen, jotta meitä arvioitaisiin vain valmiin, viimeistellyn, hiotun ja pakatun suorituksen perusteella. Joissakin tapauksissa salataan, että tuotos on syntynyt nopeasti ja vaivattomasti. Toisinaan taas halutaan peittää lopputuloksen edellyttämät pitkät, uuvuttavat työtunnit.

Jäin miettimään Agricolan blogiseurannassa olemisen mielekkyyttä. Se on hyvä foorumi vankkaa asiaa ja mielipiteitä tarjoaville historiablogeille, mutta tämän kaltaiselle julkaisulle se ei nykyisellään täysin sovellu. Valmisteilla olevan tutkimukseni kannalta tärkeämpää kuin julkisuus on se, että blogitekstini voivat elää ja hengittää vapaasti. Blogini toimii ajatushautomona. Voisin toki kirjoittaa vain pöytälaatikkoon, mutta tulos ei olisi yhtä tehokas, uskon. Perinteentutkija Jyrki Pöysän ajatusta lainaten mahdollisuus lukea omia ajatuksia tietokoneen näytöllä kannustaa reflektoimaan niitä, samalla kun pidempiaikainen ajatteluprosessi käynnistyy.

Lähteitä:
Goffman, Erving: Arkielämän roolit. Alkuteos The Presentation of Self in Everyday Life (1959). Suom. Erkki Puranen. WSOY, Porvoo 1971.
Pöysä, Jyrki: Kilpakirjoitukset muistitietotutkimuksessa. Muistitietotutkimus. Metodologisia kysymyksiä. Toim. Outi Fingerroos, Riina Haanpää, Anne Heimo & Ulla-Maija Peltonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2006, 221–244.