keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Disko ja punk ne yhteen sopii


Kåren Kellarissa koettuun yhteisöllisyyteen vaikuttaa aineistoni mukaan kolme tekijää: paikka, toimijat ja toiminta. Viimeksimainittuun sisältyy esimerkiksi musiikin kuluttaminen. Kirjoitan tällä kertaa disko- ja punkmusiikin rinnakkainelosta Kåren Kellarissa vuonna 1979. Ensin on kuitenkin syytä katsoa, mitä on disko ja mitä on punk.

Disko kehittyi USA:ssa 70-luvun alun underground-yhteisön ja homoklubien karheassa kulttuurissrhythm & bluesin, soulin ja funkin fuusion kautta. Siinä erottui erilaisia tyylejä kuten melodinen, r&b-vivahteinen, syntetisoitu eurodisko ja funk ilman 4/4-tahditusta. Vähitellen disko muuttui kaavamaisemmaksi, ja alkoi vuodesta 1976 ensimmäistä kertaa hallita USA:n Top 10 -levymyyntilistoja. Sen tarramainen ote populaarimusiikista oli ennennäkemätöntä noustessaan maanalaisesta piilostaan pikavauhtia globaaliksi massailmiöksi. Mahtavine orkestrointeineen, pitkine instrumentaalijaksoineen, kertakäyttösanoituksineen ja 4/4-tahtisine jumputuksineen diskomusiikki oli sekä rakastettua että syvästi inhottua. Monille rockin ihailijoille disko tuntui paluulta purkkamusiikin kauteen.

Vaikka r&b:llä ja diskolla
oli paljon yhteistä, uusi diskotyyli rajoitti laulusolistien mahdollisuuksia revittelyyn ja improvisointiin. He olivat beatin vankeja, joista instrumentaaliraidoilla päästiin tarvittaessa kokonaan eroon. Disko käänsi päälaelleen myös käsitykset maskuliinisesta minuudesta. Se nöyryytti rockin tunnusinstrumentin, fallistisen kitaran pelkän lyömäsoittimen rooliin, kun jumputtava beat otti aiemmin sille kuuluneen aseman. Ilmakitaran soittotaito kävi tarpeettomaksi. Saturday Night Fever  yritti miehistää diskotanssia esittämällä lihaksikkaan John Travoltan naisia jahtaavana parkettien taiturina, mutta suunnitelma ei täysin onnistunut: heteromiehet eivät koskaan täysin omaksuneet diskobeatia.

Alice Echolsin mukaan on todennäköistä
, että diskonvastaisuus kumpusi myös tavasta, jolla tämä musiikinlaji korosti naisen seksuaalista halua. Hän mainitsee esimerkkinä Donna Summerin Love to Love You Baby, joka sisältää orgastista voihkintaa 17 minuutin ajan ”ikään kuin vihjeeksi siitä, ettei kyse nyt ollut mistään kahden ja puolen minuutin hoidosta”. Feministisen liikkeen nousun myötä naiset olivat mullistamassa käsitystä seksistä, ja disko heijasti tätä kulttuurimuutosta paljon selkeämmin kuin rock. D
isko siirsi valokeilan esittäjistä tuottajiin, dj:ihin ja tanssijoihin. Muototajua ja tyylikkyyttä edellyttävä diskotanssi saattoi olla todella lannistava kokemus rokkareille, jotka olivat tottuneet vain näön vuoksi hieman liikahtelemaan tanssilattialla.

     
Diskon suosion murenemiseen on siis monia syitä. Jos disko olisi pysynyt vähemmistön makusuuntauksena, se ei ehkä olisi kohdannut niin ankaraa vastustusta? Yksi merkittävä tekijä on vielä punkin nousu yhdistyneenä 1970-luvun yhteiskunnalliseen murrokseen. Punk oli rosoista ja sen kantaaottavat sanoitukset ammensivat ajankohtaisista aiheista. Diskolle syntyi siis sen täydellinen vastakohta. Suuret orkesterit vaihtuivat usein vähäisillä soitto- ja laulutaidoilla varustettuihin möliseviin kokoonpanoihin, joilla oli sanottavaa. Do-it-yourself -ajattelu mahdollisti punkkarille itsensä toteuttamisen, tarjosi mahdollisuuden esiintyä sekä tuntea itsensä osaavaksi ilman ammattitaitoa tai musiikin teorian opiskelua.
Kuvassa kooste diskojen hittilistoista, joita julkaistiin
Kotkansilmässä tammikuulta huhtikuulle 1979.
Katariinan Kamari oli osuuskaupan ylläpitämä, muut
kaksi diskoa yksityisomistuksessa. Ainoa ei-disko tässä
oli Pyhtään Motelli. - Klikkaa kuvaa, niin saat sen
suuremmaksi.

Disko ja punk yhdistyvät diskojen hittilistoilla, joita kotkalainen ilmaisjakelulehti Kotkansilmä  alkoi julkaista vuoden 1979 alusta. Todennäköisesti listat laati kunkin paikan dj, jonka musiikillinen ammattitaito, henkilökohtaiset mieltymykset ja kunnianhimo vaikuttivat listan sisältöön. On mahdollista, että siihen kohdistui myös markkinoinnillisia odotuksia,  etenkin kun kysymyksessä oli diskon kaltainen kaupallinen ilmiö.
      
Listat kertovat kotkalaisdiskojen yhtäläisyyksistä ja eroista. Diskomusiikilla oli ykkösasema. Bee Gees, Rod Stewart, Village People ja Earth, Wind & Fire  soivat lähes joka viikko jokaisessa diskossa. Ihan samasta musiikkimuotista kotkalaisdiskoja ei ollut kuitenkaan valettu, sillä Kåren Kellarin listoilla näkyvät merkit diskobuumin hiipumisesta USA:n esimerkkiä myötäillen. 25.1. siellä nousi listan kärkeen kotimainen salanimien taakse kätkeytyneen Kake Singersien Me halutaan olla neekereitä -parodia, joka irvailee diskoinnostukselle. Ulkoisesti uutta aaltoa rähjäisin puvuntakein ja solmioin edustaneen Kontran siistinpuoleinen Jerry Cotton on sijalla kolme.  
     
Kåren Kellarissa soinut musiikki yhdistää listahitit tiskijukkien valveutuneisiin valintoihin ja asiakkaiden toiveisiin. Mukana on myös eri aikakausien musiikillista kerrostumaa. Äänilevyjen ohella siellä kuultiin elävää musiikkia, jonka tarjonta käsitti paikallisten yhtyeiden, suosittujen kotimaisten artistien sekä marginaalisemman yleisön rockia. Dave Lindholmin, Kari Peitsamon, Juice Leskisen ja Mikko Alatalon keikat muistetaan. Diskossa viihtynyt karhulalainen punk-yhtye Ypö-Viis äänitti siellä 5.10.1979 nyttemmin kulttimaineeseen nousseen Karhulan poikii -levyn, joka oli Suomen ensimmäinen omakustanne-LP. Äänitys tehtiin kaksiraitanauhalla diskossa jossa ei ollut esiintymislavaa, joten yleisö pogosi bändin seassa. "Tämä livelevy ei ole mikään tekniikan riemuvoitto", kirjoittaa Soundi. Bändin laulaja-kitaristi Mikko Holmström vastaa: Ei sitä levyä huolella aiottu tehdäkään”. 
      

Suomalaisen punkin historiaa tutkinut Jari Marjala kirjoittaa:
Afrodite-discoa ei ollut suunniteltu rokkikeikkoja varten. Porukka paineli basson kieliä mistä sattuu ja se kuuluu myös levyllä soittovirheinä. ”Twist and shout” käynnistyi kahdesti, sillä ensimmäisellä yrityksellä joku känniääliö käänsi Mikon kitaravahvistimen lounaaseen.
Vaikuttaa siltä, että 1970-luvun lopun Kåren Kellarin tiskijukat ja asiakkaat eivät sisäistäneet tai halunneet allekirjoittaa diskolle ulkoapäin asetettua musiikillista mallia. He eivät hyväksyneet yhden kapean - vaikkakin muodikkaan - musiikkilajin dominoivaa tarjontaa. Tavalliset tytöt ja pojat nauttivat moninaisen musiikin kirjosta teekupposen tai olutlasin ääressä oman kylän baarissa, jota myös discoksi kutsuttiin.


Kirjallisuutta:
Bruun Seppo, Lindfors Jukka, Luoto Santtu & Salo Markku: Jee jee jee – suomalaisen rockin historia. WSOY, Helsinki 1998; Echols, Alice: Uhoa ja unelmia – 60-luvun jälkijäristyksiä. Alkuteos Shaky Ground – The Sixties and its Aftershocks (2002). Suom. Liisa Laaksonen (luvut 1–12) ja Petri Stenman (luvut 13–15). Like, Helsinki 2003; Marjala, Jari: Yy-kaa-ko-nee-ramopunk! Paasilinna, Helsinki 2011; Ypö -Viis paljastaa: Emme ole Suomen Village People! Soundi 12/1979.

13 kommenttia:

  1. Hyvin tutkittu. :-)

    Tuli vaan mieleen, että pienellä paikkakunnalla yleisö oli ehkä epäyhtenäinen. Selkeästi erottuvaa ja riittävän isoa discotanssijayleisöä ei Kotka-Karhulassa ainakaan useampaan soittoravintolaan riittänyt, pelkkää keskiolutta myyvään ei sitäkin vähemmin. Punkin (ja esim. reggaen) soittaminen toi dj:lle Karhulassa myös katu-uskottavuutta. Street credibility oli tärkeä juttu, vaikkei se tuolla nimellä vielä tainnutkaan kulkea. Itsensä diskomusiikin soittamisella elättänyt Tapani Ripatti oli sitten asia erikseen. Kävikö T.R. Kotkan tienoilla pistokeikoilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musiikkimakuun liittyvä katu-uskottavuus on mielenkiintoinen pointti. Tiskijukan lisäksi sitä tavoitteli luullakseni myös osa diskon asiakkaista erottuakseen ns. purkkapirkoista (Calle Sallisen termi).

      Poista
    2. Levynpyörittäjän kaverit istuivat paikalla myös. Harvempi niistä tanssi. :-)

      Oman uskottavuuden ja menestyksen tavoitteleminen musiikkimakua tietoisesti muuttamalla tuntuisi jo melkoisen pitkälle viedyltä strategialta. Jos musiikki oli sivuseikka ja vaatteiden kanssa yhtä helposti vaihdettavissa, näin voisi ehkä kuvitella käyneen. En tiedä.
      Saattaisi toisaalta olla, että kavereiden mukana mentiin, musiikissakin. Kaikilla ei välttämättä ollut rahaa, aikaa tai kiinnostusta kovinkaan syvälliseen eri musiikinlajeihin paneutumiseen.

      Tässäkin voisi näkyä Karhulan seudun väkimäärän vähäisyys. Suuria tyyliltään ja musamaultaan yhteneviä nuorisoryhmiä ei syntynyt.
      Pääkaupunkiseudulla oli toisin. Täällä punkkarit, rockabillyä kuuntelevat teddyt ja toisaalta pitkätukkaiset progemusiikin ystävät, hämyt muodostivat selkeitä jo pukeutumiseltaan erottuvia ryhmiä 70-luvun jälkipuoliskolla. Välillä tapeltiinkin.
      Kotkan ja Karhulan seudulla ilmiö oli (muistaakseni) paljon laimeampaa.

      Poista
  2. Äh, pahuksen kirjoitusvirheet, kun kiireessä... Ajatus oli suunnilleen tällainen:

    Siis vain keskiolutta anniskelevaan kuppilaan puhdasta diskotanssiyleisöä riitti Kotkan seudulla vielä muitakin ravintoloita vähemmän.

    Luulisin.

    VastaaPoista
  3. Yritettiinkö anniskeluun saada A-oikeuksia Afroditen tai Sunrisen aikoihin? Voisi kuvitella, että lupien saanti väkevämpien anniskeluun ei kovin helposti olisi irronnut. Nuorisomestan maine säilyi.

    VastaaPoista
  4. Korostan vielä sitä, että nämä mun lämpimikseni kirjoittamat jorinat ovat pienten lasten takia univelkaisen, aamuisin liian aikaisin heränneen duunarin hätäisesti kahvitauoilla hutaisemia ja varsin lyhyellä mietintäajalla kokoon kyhättyjä. Näkökulma on kapea ja muistikin alkaa hapristua.

    Olisi mukava lukea muitakin kommentteja. Kävijöitä tälläkin sivustolla näkyisi riittävän.

    Ja discoon.

    Alussa Karhulan discon konsepti oli paikkakunnalla jotain uutta ja ihmeellistä. Maine levisi kauemmaksikin, ja jonoa ovella kesken iltaa saattoi olla satakin metriä.
    Myöhemmin vastaavia ja kilpailevia musiikki- ja nuoremman väen tanssiravintoloita oli jo useita. Ainutlaatuisuus alkoi himmetä.

    Alkuvuosina omistaja K.L. (ja aivan alussa jopa vaimonsa) olivat itse paikalla. Myöhempinä vuosina valvontaa oli vähemmän, ja dj:t saattoivat soitella koko illan kuuntelumusaa itselleen ja tutuilleen. Meininki latistui ainakin tanssimielessä baaritasolle. Se näkyi myös paikan suosiossa. Joskus punkin aikaan meno taas uudelleen virkistyi.
    Harmi, että on vaikea enää muistaa myöhempien satunnaisten käyntien vuosia tai tapahtumien aikajärjestystä. Ne pitäisi miettiä silloisten naisystävien kautta, eikä sitä enää jaksa pähkäillä.
    Onneksi kaikki on monen muistelijan voimin tallentunut alkuperäiseen Karhulan disco -blogiin.
    Tämä on vain jälkilämmittelyä.

    :-)

    VastaaPoista
  5. Tuolta ylempää Lissun tekstistä lainattua:

    "Alice Echolsin mukaan on todennäköistä, että diskonvastaisuus kumpusi myös tavasta, jolla tämä musiikinlaji korosti naisen seksuaalista halua. Hän mainitsee esimerkkinä Donna Summerin Love to Love You Baby, joka sisältää orgastista voihkintaa 17 minuutin ajan ”ikään kuin vihjeeksi siitä, ettei kyse nyt ollut mistään kahden ja puolen minuutin hoidosta”. Feministisen liikkeen nousun myötä naiset olivat mullistamassa käsitystä seksistä, ja disko heijasti tätä kulttuurimuutosta paljon selkeämmin kuin rock. Disko siirsi valokeilan esittäjistä tuottajiin, dj:ihin ja tanssijoihin. Muototajua ja tyylikkyyttä edellyttävä diskotanssi saattoi olla todella lannistava kokemus rokkareille, jotka olivat tottuneet vain näön vuoksi hieman liikahtelemaan tanssilattialla."

    Totta tuossakin. Kynnys oikein kunnon diskon lattialle olisi ollut ainakin omalla kohdalla liian korkea. Seurustelin aikoinaan yhden hesalaisen tyttölapsen kanssa, joka harrasti jazztanssia. Hänen kanssaan lattialle lähtö oli tuskaista, ero taidoissa liian suuri. Ihan oikeasti nolotti.

    Donna Summer ja 17 minuuttia. James Brownin 'Sex Machine kesti vain pikkuista vajaat 11 minsaa.

    :-)


    VastaaPoista
  6. Jatkan vielä tovin.

    Tuossa ylempänä Lissu kirjoitti Alison Echolsin ja kumppaneiden teoriasta:

    "Alice Echolsin mukaan on todennäköistä, että diskonvastaisuus kumpusi myös tavasta, jolla tämä musiikinlaji korosti naisen seksuaalista halua. Hän mainitsee esimerkkinä Donna Summerin Love to Love You Baby, joka sisältää orgastista voihkintaa 17 minuutin ajan ”ikään kuin vihjeeksi siitä, ettei kyse nyt ollut mistään kahden ja puolen minuutin hoidosta”. Feministisen liikkeen nousun myötä naiset olivat mullistamassa käsitystä seksistä, ja disko heijasti tätä kulttuurimuutosta paljon selkeämmin kuin rock."

    Tältä yllämainittu Donna Summerin 'Love To Love You Baby' kuulostaa alkuperäisenä 17-minuuttisena lp-versiona. Linkki ei toimi tässä, mutta osoitteen saa helposti siirrettyä vaikkapa Googlen hakuun.
    http://www.youtube.com/watch?v=V5AztWseIdU

    Jäin miettimään, että mitenhän tuo luettuna hienolta kuulostava teoria discomusiikin ja feminismin liitosta mahtoi toimia käytännössä eteläisessä kymenlaaksossa 70-luvun jälkipuoliskolla.

    60- ja 70-luvulla alkoi myös suomenkielellä ilmestyä alkujaan amerikkalaista feminististä kirjallisuutta. Mitähän niitä olikaan. Esim.

    Betty Friedan: Naisellisuuden harhat (suomeksi v. 1967)
    Germaine Greer: Haluan olla nainen (1972)
    Erica Jong: Lennä, uneksi (1973)
    Marilyn French: Naistenhuone (1979)

    Ranskalaisen Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli ilmestyi suomeksi lyhennettynä vasta 1980.

    Kate Millett'in Sexual Politics on kai vieläkin suomentamatta.

    Nyt pitäisi kysyä naisväeltä, tuliko nuo suomennetut luettua heti niiden ilmestyttyä, siis myöhäisessä teini-iässä, vai vasta myöhemmin? Tuliko niitä lainkaan luettua?

    Ja sitten musiikkiosastolle.

    Muistaako joku kuulleensa tuon vuonna 1975 julkaistun Donna Summerin 'Love To Love You Baby' -biisin seitsentoistaminuuttisen lp-version jossain tanssipaikassa? Kipale on Laurikaisen Pekan 'Kåren kellarissa soineet levyt' -listalla, mutta siitä on olemassa lyhyempi muutaman minuutin singeversiokin. Kumpi soi?

    Yhdistyikö musiikki ja feministinen kirjallisuus Echolsin idean mukaisesti?

    Kyllähän Kåren kellarissa käynyt nuoriso joi, nai ja tappeli siinä, missä hienompi new yorkilainenkin, mutta kuinka pitkälle menevää teoriaa discomusiikin ja naisten seksuaalisen vapautumisen yhdistelmästä voi Kotkan seudulla tehdä?
    Maalaisjärjellä tuntuisi siltä, että nuoruus, rokki, alkoholi ja e-pillerit ajoivat tikanpojat ja yhtälailla tytöt puuhun. Loppu ja tyydytyksen saanti oli sitten kunkin henkilökohtaista hienosäätöä ja yhtälailla kiinni myös asioista puhumisen määrästä ja laadusta.

    Vai oliko?

    Ps. Ehkä discomusiikki vain oli enemmistön mielestä tylsää. Disco oli viemässä enemmistöltä tanssimisen ilon. Puuha vaihtui yeisestä lystinpidosta tanssitaitojen esittämiseen.

    ;-)

    VastaaPoista
  7. En millään malttanut olla kaivamatta esiin myös tätä:

    Donna Summer ja kolmen minuutin 'Love To Love You Baby', koska tässä on sen ajan (1975) TANSSIVIDEO!!!
    http://www.youtube.com/watch?v=h1ArZEFwRsY

    :-)

    VastaaPoista
  8. Tuo Donnan tanssiryhmän suoritus on melkein yhtä upea kuin tämä YouTubessa (onneksi) ruotsalaisten piikkiin laitettu 'Worst Music Video Ever' eli Armin ja Dannyn englanninkielinen 'I Wanna Love You Tender'.
    http://www.youtube.com/watch?v=YPnGPIMUnus

    Kaikkihan tämän ovat nähneet, mutta ellei, kannattaa tsekata vaikkapa vapputunnelmaa nostamaan.

    :-)

    VastaaPoista
  9. Vielä tuli jotain mieleen musiikista ja naisten seksuaalisuudesta.
    70-luvun discomusiikki ei tuonut paljonkaan uutta siihen aiheeseen, ei myöskään 60-luvun rock. Kaikki oli sanottu jo paljon aikaisemmin.

    Tässä vuonna 1935 levytetty bluestallenne 'Shave 'em Dry', jolla esiintyvät LUCILLE BOGAN (laulu) ja WALTER ROLAND (piano).

    Alla lyriikat joista käy ilmi, miksi biisi jäi siihen aikaan julkaisematta.

    Tästä osoitteesta (taas vaikka Googlen kautta) biisin saa soimaan:
    http://www.youtube.com/watch?v=cr6xjWEYGSs


    ----------------------------

    Lyrics

    I got nipples on my titties,
    big as the end of my thumb,
    I got somethin' between my legs'll
    make a dead man come,
    Oh daddy, baby won't you shave 'em dry?

    Aside: Now, draw it out!

    Want you to grind me baby,
    grind me until I cry.

    (Roland: Uh, huh.)

    Say I fucked all night,
    and all the night before baby,
    And I feel just like I wanna,
    fuck some more,
    Oh great God daddy,

    (Roland: Say you gonna get it.
    You need it.)

    Grind me honey and shave me dry,
    And when you hear me holler baby,
    want you to shave it dry.
    I got nipples on my titties,
    big as the end of my thumb,
    Daddy you say that's the kind of 'em you want,
    and you can make 'em come,
    Oh, daddy shave me dry,

    (Roland: She ain't gonna work for it.)

    And I'll give you somethin' baby,
    swear it'll make you cry.
    I'm gon' turn back my mattress,
    and let you oil my springs,
    I want you to grind me daddy,
    'til the bell do ring,
    Oh daddy, want you to shave 'em dry,
    Oh great God daddy, if you can't shave 'em
    baby won't you try?

    Now if fuckin' was the thing,
    that would take me to heaven,
    I'd be fuckin' in the studio,
    till the clock strike eleven,
    Oh daddy, daddy shave 'em dry,

    I would fuck you baby,
    honey I'd make you cry.
    Now your nuts hang down
    like a damn bell sapper,
    And your dick stands up like a steeple,
    Your goddam ass-hole
    stands open like a church door,
    And the crabs walks in like people.

    Aside: Ow, shit!

    (Roland: Aah, sure enough, shave 'em dry?)

    Aside: Ooh! Baby, won't you shave 'em dry

    A big sow gets fat from eatin' corn,
    And a pig gets fat from suckin',
    Reason you see this whore, fat like I am,
    Great God, I got fat from fuckin'.

    Aside: Eeeeh! Shave 'em dry

    (Roland: Aah, shake it, don't break it)

    My back is made of whalebone,
    And my cock is made of brass,
    And my fuckin' is made for workin' men's two dollars,
    Great God, round to kiss my ass.

    Aside: Oh! Whoo, daddy, shave 'em dry
    ----------------------

    20- ja 30-luvun naisten laulamissa blueseissa on monta muutakin melko reippaasti seksiin liittyvää sanoitusta.

    :-)


    VastaaPoista
  10. Jotain muuta etsiessäni löysin YouTubesta yhdeksänminuuttisen YPÖ-VIIS-keikkatallenteen oikein filmillä. Päivämäärä oli 13.6. ja Ypöt esiintyivät Kouvolan Kemun järjestämässä konsertissa.

    Jos bändi jäi livenä kuulematta, tässä olisi mahdollisuus tsekata tyyliä ja meininkiä:

    http://www.youtube.com/watch?v=uDQGl-XufWM

    VastaaPoista